Hue, tuo kuninkaallinen kaupunki

Hieman on aikaa kulunut viimeisestä matkapäiväkirjamerkinnästä sillä olemme olleet aikas paljon reissun päällä.. tai no, tämänhän ei pitäisi olla mikään yllätys. Kaikesta huolimatta, captain's log jatkuu ja tässä raporttia Huen kaupungista.

Torstai 29.3.2012

Loikoilimme Romance hotellin kattopuulilla aamupäivän. Nälän kurniessa kävelimme backpacker-alueelle Nina's Cafehen syömään paikallisia erikoisuuksia: nem lui eli possunjauhelihaa sitruunaruohon ympärillä grillattuna painui mieleen. Jatkoimme kävelyämme Huen citadeliin eli kuninkaallisen kaupungin portille. Tassa kyseisessa kompeksissa Nguyen-dynastia hallitsijat jakoivat kaskyjaan ja pitivat vaimoarmeijaa. Kävimme myos pällistelemässä  viereisessä museossa Vietnamin sodassa käytettyjä amerikkalaisten "imperialistien" kulkuvälineitä. Joimme kahvit viereisessä söpössä kahvilassa ja palasimme hotellille.

nem lui - grillattua possua sitruunaruohon ympärillä

Perjantai 30.3.2012

Siis meidanhan piti menna katsomaan Nguyen-dynastian mausoleumeja ja muuta kivaa, mutta nukuttuamme hotelliaamiaisen yli oli selvaa, etta tama ei tulisi onnistumaan. Eli rentoutumista ja spa-päivä: vietnamilaiset hieronnat, pedikyyrit ja romanttinen kylpy. Ja tiukka 30 euron kokonaishinta. Kyllä kuherruskuukaudella sopii hemmotella itseään, pisteenä iin päälle tilasimme ruoat huoneeseen. Leffaillan katkaisi melkein koko kaupunkia kattava sähkökatkos joka kesti useita minuutteja.. tätä on Vietnam.

Lauantai 31.3.2012

Vihdoin sivistyksen aika. Kävimme kiertämässä koko kuninkaallisen kaupungin ja viereisen taidemuseon. Päivällä söimme com ga-lounaan eli kanaa ja riisiä, tietysti kadulla. Illan kulttuurikokemus koostui ensin taksimatkasta Huen tyolaiskortteliin, jossa pieni perheravintola oli tupaten taynna paikallisia, ja saimme istumapaikat isosta poydasta, vietnamilaisen perheen vieresta. Tilaaminen kävi osoittamalla ja ruoka saapui vikkelasti. Paikan omistaja yritti tuoda meille enemman ruokaa kuin ehdimme syoda, onhan 5 annoksen ruokalista toki mahdollista evastaa kokonaan. Naapuriperhe tarjosi meille mukanaan tuomiaan makeita leipäsiä (ja kylla, Vietnamissa jengi tuo omia evaita ravintolaan) ja elekielella kaydyn keskustelun jalkeen tajusimme syoda nämä (jo aiemmin kokeillun) nem luin ja chilikastikkeen kanssa ja ei voinut muuta sanoa kuin ai että! Ruokailun jälkeen kävimme katsomassa parfyymijoen varrella ollutta paikallista markkinameininkiä ja nautimme Earth Hourista DMZ-baarissa, kynttilänvalossa.

Yksi citadelin porteista

Pertti ja kielletty kaupunki

Turistimunkkeja citadelissa

"Jaa, mikäs se lasku olikaan Vietnamiksi..". Illallinen perheravintolassa.

Ja matka jatkuu...