We're on a highway to Hue

Oli synkkä ja myrskyinen yö.. Eiku. Oli tiistai-ilta, olimme juuri saaneet pukumme räätäliltä ja nautimme illallista, kun totesimme akuutin käteispulan. Muuten kaikki olisi ok, paitsi että ennakkotiedoista poiketen hotellimme ei ottaisi vastaan luottokortteja, ja seuraavana aamuna olisi aikainen lähtö Huehin Jeepin kyydillä, jota ei myöskään  voisi maksaa luottokortilla. Kuinka suomalaista huomata tämä myöhään edellisenä iltana. Aamulla edessä siis aikainen herätys ja pankkikeikka.

Vietcombank, klo 08:45. Kassaneitejä noin 12 kpl. Asiakkaita noin 8 kpl. Mutta toisin kuin voisi arvella, kaikki 12 neitiä palvelevat yhtäaikaa keskimäärin noin kahta asiakasta. Kuulostaako omituiselta? Mutta ei, se tapahtuu seuraavasti. Yhden pankkineidin edessä istuu yksi asiakas. Hän silti viittoo meidät luokseen, lopettaa kesken lauseen edellisen asiakkaan kanssa ja aloittaa meidän kanssa uuden. Kunnes taas yhtäkkiä yllättäen lopettaa keskustelun meidän kanssa ja jatkaa edellisen asiakkaan palvelua. Pakkaan sekoitetaan vielä toinen pankkineiti joka selkeästi vastaa luottokorttikoneesta, palvelleen samalla vähintään 2 muuta asiakasta. 45 minuuttia myöhemmin ilmestyimme rahatupon kanssa ulos pankista ja päivän seikkailu sai alkaa.

From Hoi An to Hue

Mapen matkatoimisto oli taas ollut parhaimmillaan ja löytänyt meille melkoisen menopelin reissua varten:

Kyseinen vempele kuuluu Looking Glass Jeep Toursin kalustoon ja on ihan oikea Vietnamin sodan aikainen restauroitu jeeppi (ei Willys MB vaan Ford GPW -Pertin tarkka huomio). Firman vetäjä Jeremy on asustellut Vietnamissa pari vuotta ja sitä ennen kierrellyt moottoripyörällä Aasiaa toisen saman verran. Nyttemmin hän järjestää kumppaneittensa kanssa kustomoituja elämysreissuja, mm. amerikkalaisille Vietnamin sodan veteraaneille. Varasimme häneltä päiväreissun Hoi Anista Huehin ja samalla kiertäisimme kaikki mielenkiintoiset paikat joita ei turistibussin ikkunasta näkisi. Lisäbonuksena saimme kurkistuksen Vietnamin kulttuurin länsimaisen asukkaan silmin.

First stop: Marble Mountain

Marmorivuoret ovat nimensä mukaisesti vuoria, joista on louhittu marmoria ja sijaitsevat Da Nangin eteläpuolella. Vuorilta löytyy useita näyttäviä luolia joihin paikallinen väestö on louhinut temppeleitä (periaatteessa temppelit ovat Buddhalaisia mutta useimmista löytyy Buddha, Shiva sekä Kunfutselaisia jumalkuvia. Ihan vaan varmuuden vuoksi -Pertin tarkka huomio). Vuoren juurella sijaitsevassa kylässä veistellään marmorista vaikka minkälaisia etespatsaita, mutta nyttemmin marmori tuodaan jostain muualta.

Marmorivuoren huipulle pääsee portaita joita on yhteensä 1700. Osa portaista on varsin huonossa kunnossa ja käveleminen muistuttaa enemmänkin kiipeämistä. Portaiden korjaamisen sijaan on nähty tärkeämmäksi rakentaa hissi joka ohittaa ensimmäiset 100 porrasta. Viime vuonna hissi pysähtyi kesken matkan 37 minuutiksi ja kaksi ihmistä pyörtyi kuumuuteen. Paikalliset kuitenkin pitävät hissin modernista ja kauniista ulkonäöstä... makuasioista ei voi kiistellä.

Vietnamilaiset itse uskovat, että jumalat asuvat luolissa. Siksi he ovat rakentaneet temppeleitä luoliin ympäri marmorivuorta ja muita vuoristoja. Pienimmästäkin kivenkolosta saattaa löytyä savuava suitsuke lepyttämässä jumalia.

Itse vuoren laelta maisemat ovat häikäisevät.

China beach ja fisustajat


Da Nangin pohjoispuolella pysähdyimme viimeiseen China Beachin kalastajakylään. Ranta oli aiemmin täynnä niitä, mutta nyt ne on raivattu resorttityömaiden alta. Ihailimme perinteisiä Vietnamilaisia "soutuveneitä" ja opimme niiden valmistusmetodeista: punottu bambumatto tiivistetään lehmänkakalla ja lopuksi lakka pintaan (lähtisitkö sinä tällä Kiinanmerelle? - Pertin tarkka huomio).

Next stop, Hai Van Pass


Matka jatkui kohti vuoristoa joka jakaa Vietnamin kahtia. Sodan aikana vuoriston ylittävä tie oli vain tomuinen hiekkatie, myöhemmin se päällystettiin ja kaikki liikenne kulki tämän tien läpi. Koska vuoristotie on jyrkkä, 40 km matka kesti 3 tuntia. Nykyään Highway 1 ei enää ylitä tätä vuoristoa sillä uutukainen tunneli johtaa suurimman osan liikenteestä sen ali. Hai Van Pass on lähinnä turisteja ja säiliöautoja varten. Myöskin skootterit kiellettiin tunnelista niiden aiheuttamien onnettomuuksien vuoksi; kuskit eivät ymmärtäneet että tunnelissa väistäminen ei käy niin helposti kuin maantiellä ja törmäilivät seiniin.

Kiemurteleva vuoristotie on näkymiltään uskomaton ja olemattoman liikenteen vuoksi maisemia voi pysähtyä ihailemaan melkein mihin vaan.

Pysähdyimme myös kuuluisaan rajabunkkeriin, jota ovat hallineet niin Ranskalaiset, Amerikkalaiset kuin Vietcong. Lähetimme täältä tutut terveiset Suomeen:

Shall we have lunch?


Vuoriston ylityksen jälkeen liityimme Highway 1 kaaosmaisen liikenteen sekaan hetkeksi kunne pysähdyimme Lang Con kalastajakylään. Kylä joka tarkasti ottaen on vain Highwayn 1:den molemmille puolille rakennettuja taloja, sijaitsee kapealla niemellä Kiinan meren rannikon kyljessä. Vaikka kyseessä ei tosiaan ole rauhaisa kalastajakylä jossa aika pysähtyy, on tännekin rakennettu muutama resortti mahdollisten tulevien turistien toivossa. Lounaspaikka oli kylän ainoa oikea ravintola ja ruoka tarjoiltiin paikallisella tavalla ja paikallisella kielellä (lue:emme ymmärtäneet sanaakaan -Pertin tarkka huomio). Nautimme katkarapuja ja kokonaisia kalmareita, joiden avaamiseen tarvitsimme hiukan opastusta... ai että.

(Tässä olisi siis kuva mutta se jäi kun kamera ei enää pysynyt kädessä ollessamme kyynerpäitä myöden kastikkeessa -Pertin tarkka huomio).

And last but not least...


Poistuimme vielä lopuksi valtatien rekkojen seasta ja matkustimme loppumatkan Huen kaupunkiin rannikon pikkuruisten kalastajakylien läpi nauttien täysin siemauksin jeepin rennosta menosta. Matkalla pyrimme mm. saamaan vesipuhvelin poseeraamaan kameralle, vastasimme lukemattomiin lasten "Hello!" huuteluihin ja pysähdyimme paikalliselle hautausmaalle ihailemaan upeita hautoja.

Lopun kruunasi vielä paikalliseen tyyliin suoritettu parkkeeraus Romance hotellin eteen kuten paikallseen tapaan kuuluu. Jeeppi siis poikittan jalkakäytävälle suoraan portaiden eteen.