Kuten jo aiemmin kirjoittelin, Vietnam elää suurta muutoksen aikaa. Ulkomaisten sijoittajien rahaa virtaa maahan mielipuolisia määriä ja tuntuu etta kaikki sijoitetaan turismiin. Kerroin jo aiemmin Phu Quocin muutoksesta joten jatetaan se pois tällä kertaa ja siirrytään suoraan Da Nangiin ja sen ymparistöön. Da Nangin lentokentan hieno kansainvalinen terminaali valmistui viime vuonna (2011). Terminaali rakennettiin valmistelemaan turistien suurta tulemista, koska oletus on, etta tulevaisuudessa turistit loytavat nimen omaan keski-vietnamin.
Samalla rakennettiin ja rakennetaan myos vähän muutakin... jotain pienta.
- Da Nangin keskustan läpi kulkee nelikaistainen moottoritie. Toki se on tällä hetkella täysin tyhjä koska kaupungissa ei juuri ole autoja, joka taas johtuu 225% tuontiverosta autoille ja 300% tuontiverosta luksusautoille. Pysähdyimme keskelle kyseisen tien siltaa ottamaan alla olevan kuvan. Kello oli 10 aamulla...
Tuontivero ollaan poistamassa seuraavan kahdeksan vuoden aikana joten tielle tulee kyllä käyttöä myöhemmin (jos tie vaan kestää sinne asti. Lue eteenpäin...).
- China Beach alkaa heti vuorien jalkeen Da Nangin pohjoispuolelta ja jatkuu koko matkan Hoi Aniin ja vielä pidemmällekin. Kokonaispituutta on yli 50km. Rannalle on nyt jo rakennettu useita resortteja ja lisaa on tulossa. Ne valmistelevat golffareiden suurta tulemista.
- Golf-kenttia on nyt valmiina kolme, mutta 27 lisää on valmisteilla seuraavien vuosien aikana. Da Nangin alueelle tulee siis yhteensa huikeat 30 golf-kenttää.
- Näiden lisäksi koko alue suorastaan pursuaa rakennusprojekteja hotelleista teihin ja puistoihin.
Oman humoristisen lisän soppaan tuo paikallinen historia ja paikalliset ihmiset. Maata on hallinnut vieraat vallat pitkön aikaa, jotka ovat paattaneet mita rakennetaan ja minne, mutta nyt tilanne on toinen. Kunnianhimoisia rakennusprojekteja aloitetaan koko ajan mutta tasaisin väliajoin rahat loppuvat kesken ja puolivalmis rakennus yksinkertaisesti hylätään. Projekteja myos aloitetaan minne sattuu ja ilman suunnitelmaa, kuten esimerkiksi Marble Mountanille rakennettu huippuhieno hissi. Hissillä kulkemalla pääsee ohittamaan ensimmäiset 100 porrasta... itse vuorella on kuitenkin 1700 porrasta, josta siis jää vielä 1600 kuljettavaksi jalan. Tasanne jonne hissi vie ei ole edes pääasiallinen näköalatasanne, vaan siitä joutuu kulkemaan useiden portaiden kautta katsomaan vuoren näyttävintä pagodaa. Hissistä ei siis ole hyötyä edes liikuntarajoitteisille. Kruununa projektiin vuoren nakoalatasanteelle on tuotu hieno kolikoilla toimiva kiikari... ainoa ongelma on se etta Vietnamissa ei kayteta kolikoita eika laitteeseen saa poletteja mistään.
Toinen esimerkki on Lang Con kylään rakennetut resortit (niita on siis useita). Lang Co on pieni kalastajakylä joka sijaitsee kapealla niemellä. Niemen lapi kulkee Highway 1, josta kulkee satoja rekkoja vuorokaudessa ja niemi on niin kapea ettei siihen mahdu enempaa teitä. Resortit ovat siis aivan valtatien kyljessa ja niille paasy Da Nangin lentokentalta kestaa tunteja... ranta on toki hieno.
Ihmisistä
Paikallinen väki on tottunut säästämään kaikessa, ovathan he eläneet köyhänä maana pitkään. Säästäväisyys ei kuitenkaan aina sovi rakennusprojekteihin. Varsinkaan kun ei ole osaamista ja tietoa mistö kohtaa säästää. Yllä mainittua siltaa on korjattu jokaisena vuonna sen rakentamisen jälkeen, koska siitä on löydetty vakavia rakenteellisia virheitä. Betonin sekaan laitetaan puolet hiekkaa ja maali ohennetaan vedella. Kaikki rakennukset rapistuvat siis n.vuodessa... ja ennen sitä ne homehtuvat kosteassa ilman alassa. Tapaamamme Jeremy on yrittänyt saada paikallista urakoitsijaa rakentamaan hänen talon eteen betonista parkkitasoa. Valettu taso on kestanyt jokaisen korjauskerran jälkeen muutaman kuukauden jonka jälkeen se murtuu. Urakoitsija kertoo joka kerta että hän auttoi Jeremyä saastamään rahaa laittamalla betoniin lisää hiekkaa. Urakoitsija ei pysty ymmärtämään miksi Jeremy ei haluaisi säästää rahaa tässä asiassa ja näin ollen hän tekee saman tempun joka kerta uudelleen.
Toinen esimerkki on Lang Con kylään rakennetut resortit (niita on siis useita). Lang Co on pieni kalastajakylä joka sijaitsee kapealla niemellä. Niemen lapi kulkee Highway 1, josta kulkee satoja rekkoja vuorokaudessa ja niemi on niin kapea ettei siihen mahdu enempaa teitä. Resortit ovat siis aivan valtatien kyljessa ja niille paasy Da Nangin lentokentalta kestaa tunteja... ranta on toki hieno.
Oman kappaleen ansaitsee Paradise-luola. Kyseessä on siis vierailemamme luola Phong Nhan suojelualueella. Luolasta lisää tarinaa omassa kirjoituksessaan, mutta mielenkiintoista tässä kohtaa on se että luola on vuokralla. Paikallinen miljardööri on päättänyt että hän haluaa oman turistikohteensa. Hän on vuokrannut luolan valtiolta ja rakentanut tarvittavan infrastruktuurin turisteille. Jotta turistit pääsisivät helpommin perille hän tukee kansainvälisiä lentoyhtiöitä miljoonilla dollareilla vuodessa, jotta nämä lentäisivät Phong Nhahan. Vanhassa Lonely Planetissa Phong Nha käsiteltiin parilla rivillä tekstiä, uudessa siihen käytetään neljä sivua. Uskoisin että turistit löytävät pian perille.
Ihmisistä
Paikallinen väki on tottunut säästämään kaikessa, ovathan he eläneet köyhänä maana pitkään. Säästäväisyys ei kuitenkaan aina sovi rakennusprojekteihin. Varsinkaan kun ei ole osaamista ja tietoa mistö kohtaa säästää. Yllä mainittua siltaa on korjattu jokaisena vuonna sen rakentamisen jälkeen, koska siitä on löydetty vakavia rakenteellisia virheitä. Betonin sekaan laitetaan puolet hiekkaa ja maali ohennetaan vedella. Kaikki rakennukset rapistuvat siis n.vuodessa... ja ennen sitä ne homehtuvat kosteassa ilman alassa. Tapaamamme Jeremy on yrittänyt saada paikallista urakoitsijaa rakentamaan hänen talon eteen betonista parkkitasoa. Valettu taso on kestanyt jokaisen korjauskerran jälkeen muutaman kuukauden jonka jälkeen se murtuu. Urakoitsija kertoo joka kerta että hän auttoi Jeremyä saastamään rahaa laittamalla betoniin lisää hiekkaa. Urakoitsija ei pysty ymmärtämään miksi Jeremy ei haluaisi säästää rahaa tässä asiassa ja näin ollen hän tekee saman tempun joka kerta uudelleen.
Myös turisti törmää tähän säästäväisyyteen shoppaillessaan. Myyjä toki ensin vakuuttaa että myynnissä oleva North Facen takki on täysin aito, mutta myöntää varsin helposti sen olevan kopio. Sen sijaan jos häneltä kysyy että mistä saisi aidon takin, hän hämmentyy. Miksi haluaisit ostaa kalliin aidon takin kun saat tämän kopion paljon halvemmalla. Se että repeää heti käytössä ei liity asiaan mitenkään.
Turisteille voi myydä melkein mitä vain tämänhän tiedämme kaikki. Kuitenkin myös tässä aiheessa tuntuu olevan vielä hiukan vielä hiottavaa, kuten esimerkiksi hinnat. Turistikohteista löytyy usein valokuvaaja joka ottaa turisteista kuvan, tulostaa sen mukanaan kulkevalla printterillä ja myy sitten kuvan 20 000 dongin hintaan, eli dollarilla. Lyhyimmänkin matematiinkan lukenut ryhtyy nopeasti pohtimaan että kuinka monta kuvaa pitää ottaa että kallis digitaalikamera, printteriyhdistelmä on maksettu ja kuinka kauan printteri kestää käyttöä ulkona hiekkapölyssä. Toisaalta edistystä on havaittavissa. Kuulimme että sama toteutettiin aiemmin filmikameralla, jolloin turistin kuvattuaan kuvaaja ajoi skootterilla lähinpään kylään kehittämään kuvan ja sitten takaisin tuomaan kuvan turistille ja rahastamaan. Törmäsimme myös skootterilla kulkevaan laminoitsijaan, eli mieheen joka kuljetti skootterin tarakalla laminointikonetta, tarjoten laminointipalveluita. Muuten tämäkin varmaan toimisi mutta mies ajeli pieniä läpi pienten kalastajakylien tarjoamassa palveluitaan kaupungin sijasta.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti