Kun loman alussa vierailimme tässä kaupungissa jäi siitä hiukan kolkko ja kylmä olo. Odotimme että myös tällä kertaa tuntisimme samoin... Kuinka väärässä osasimmekaan olla.
Tällä kertaa otimme Duc Vuong Hotellin keskeltä Ho Chi Minhin reppureissaajaaluetta, suunnitelmanamme oli kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite saavuttaa shoppailuhurmio kaupungin ostosparatiiseissa (Pertti oli nimittäin lukenut jostain lehdestä jossain lentokoneessa että et ole käynyt Ho Chi Minhissä ellet ole shoppaillut siellä), toinen tavoite oli täyttää pää vielä kerran kulttuurilla vierailemalla Reunification Palacessa ja sotamuseossa ja kolmas tavoite oli hommata tuliaiset ja jättää hyvästit avioliitomme ensikodille.
Sunnuntai 22.4.12
Herätys Nha Trangissa oli kukonlaulun aikaan koska lentomme lähti jo ennen kahdeksaa. Katselimme auringon nousun sen nimikkohotellin parvekkeelta (siis se Sunrice beachhän se oli) ja nautimme hotellin edelleen upean aamiaisen kahden kesken. Hotelli oli aikaistanut aamupalaa meitä varten, joka miellytti kovasti. Olimme lukeneet useista kirjoista ja lehdistä kuinka paikalliset ovat aamuvirkkuja ja aloittavat päivänsä heti auringon noustessa säästyäkseen päivän kuumuudelta. Nyt näimme tämän ensi kertaa omin silmin (aiemmin ei jaksettu herätä kun Maria on sellainen unikeko -Pertin tarkka huomio) ja näky oli kieltämättä vaikuttava. Kaikki matkalla olleet puistot olivat täynnä Taijin harrastajia ja kaduilla liikkui häkellyttävä määrä ihmisiä. Helsingissä taitaa nähdä yhtä paljon ihmisiä aamuvarhaisella vain hullujen päivien aikaan Stockmannin edustalla.
Ho Chi Minhiin päästyämme kuljimme vanhoina konkareina taxitrokareiden ohi Ho Chi Minhin luottotaksi Vinasunin tolpalle ja matka kohti hotellia alkoi. Pääsimme suoraan huoneeseen ja aloitimme vakavan päiväunien ottamisen pikimmiten.
Iltapäivästä lähdimme kohti Reunification palatsia, toki vasta sen jälkeen kun olimme löytäneet sopivan katu-Pho paikan ja täyttäneet masumme. Palatsi oli ulkoisesti toki hieno mutta siitä tuli hiukan mieleen hotellien yhteydessä oleva kongressikeskus, joka kieltämättä söi sen uskottavuutta melkoisesti. Sisätilat sen sijaan olivat suoraan James Bond elokuvasta ja odotimme koko ajan milloin Mr. Bond kävelisi meitä vastaan käytävällä Spectrelle uskollisten, värikkäisiin haalareihin ja asuun sopiviin lippalakkeihin pukeutuneiden vartioiden saattamana. "So mr. Bond, you thought you could outwit me didn't you" (lausuttuna toki asiaan kuuluvalla aksentilla).
Pertti ja Hotel Gra... tai siis Reunification Palace
Puhelimen väri kertoo asian vakavuuden. Valkoinen = tiukka tilanne, musta = leikki kaukana, pinkki = täyshäsä!
Won't you join me mr. Bond...
Palatsilta matka jatkui Notre Damelle
...ja sitä vastapäätä Ho Chi Minhin pääposti (joka oli muuten kirkkoa paljon näyttävämpi -Pertin tarkka huomio)
Kultturaalisen verenpaineen nousuun lääkkeeksi siirryimme läheiseen Diamond plaza tavarataloon katsastamaan tarjontaa. Jotain jo löytyikin mutta ei ihan oikeaa kokoa. Kotia kohden tallustaessamme löysimme vielä toisenkin tavaratalon josta jo alkoi löytyä kaikkea mielenkiintoista (ja se oikea koko)... Jäimme kuitenkin vielä hiukan odottamaan sitä hurmio-osaa.
Iltasella vielä edelliseltä kerralta tuttuun Barbeque gardeniin syömään... ei tosiaan hassumpi päivä.
Evästä grilliin ja herkuttelemaan
Grillmeister Maria
Maanatai 23.4.12
Myöhäinen herätys ja Pho:ta nauttimaan. Tänään oli suunnitelmana sotamuseo. Tiesimme että kokemus ei tulisi olemaan miellyttävä mutta voin sanoa että kokemus oli vielä paljon inhottavampi kuin osaa odottaa. Vietnamin sota on ollut jotain sanoin kuvaamattoman hirveää ja on uskomatonta että kaikki ne rikokset mitä amerikkalaiset, ennen kaikkea kemiallisella sodalla saivat aikaan, ovat yhä rankaisematta. Ymmärsimme että kaikki matkallamme nähdyt epämuodostumat ihmisillä olivat suoraa perintöä amerikkalaisilta, ei köyhyydestä eikä sairauksista.
... ... ... ...
Museon jälkeen siirryimme burgereiden pariin Hard Rock Cafeeseen (kun ei olla ikuna käyty) ja sieltä sitten sinne shoppailemaan. Olimme tällä kertaa varustautuneet paremmin ja kaivaneet internetin ihmemaasta ostoskeskusten osoitteet. Ensimmäinen keskus oli 7 kerrosta joissa jokaisessa on n. 20 liikettä. Siinäpä se loppuiltapäivä sitten sujahtikin.
Ho Chi Minhin ostoskeskuksista löytyy kaikki mahdolliset ja mahdottomat merkit maan ja taivaan välistä. Suostutteluista huolimatta Maria ei silti suostunut astumaan sisään Jimmy Choon kenkäliikkeeseen mutta Pertti sen sijaan nautti Valentino Desingsilla 5 myyjättären yhtä-aikaisesta palvelusta. (olisin kyllä saanut sen kokeilukengän ihan itsekin jalkaan mutta kiitos nyt kuitenkin -Pertin suusta kuultua).
Monen tunnin tiukan shoppailun jälkeen olimme sen verran väsyksissä että oli pakko jättää se viimeinen keskus (taas joku 8 kerrosta) väliin ja lähteä taksillä kohti kotia. Piipahdimme matkalla toteamassa että Army surplus store ei ole enää auki ja joudumme siirtämään tuliaisostokset myöhemmäksi. Omalta hotellikadulta löytyikin sopivasti läjäpäin kivoja pikkuliikkeitä joita kävimme läpi oluen ja ruoan välissä. Paljon olisi löytynyt ostettavaa mutta päätimme että josko huomenna sitten paremmalla energialla.
Tiistai 24.5.12
mmm.... Pho...
Myöhäinen herätys ja Pho:ta nauttimaan (...kyllä se on juuri niin hyvää). Vielä vähän lisää shoppailua ostoskaduilla ja ostoskeskuksissa. Tässä vaiheessa oli aivan selvää että joutuisimme ostamaan lisälaukun kaikille ostoksille mutta eipä haitannut kun hotellia vastapäätä oli "aitoa" North Facea myyvä liike josta varmasti löytyisi sopiva. Piipahdimme myös tässä vaiheessa siellä Army surplus storessa, eli "aitoa" armeija tavaraa myyvässä marketissa, ostamassa parit tuliaiset. Niistä ei kuitenkaan parane tässä kohtaa puhua koska ihan kaikki eivät ole vielä löytäneet omistajaansa.
Lopuksi taas lähikadulle jatkamaan siitä mihin edellisenä iltana jäimme. North Facen kaupasta lähtikin mukaan laukun lisäksi myös talvikamppeet ja muuta kivaa. Tuotteet eivät ole aitoja mutta samalla tehtaalla tehtyjä sillä välin kun North Facen tuotevalvojat ovat kahvilla. Tavallaan piratismi on paha asia mutta kun ajattelee että länsifirmat siirtävät tuotantonsa näihin maihin juuri sen takia ettei työtekijöille tarvitse maksaa kunnon palkkaa, niin sanoisin siitä saitte ja itsepähän kerjäsitte.
Kotikadun tunnelmaa
Illallisella huomasimme että kotiinlähdön läheisyys vaikutti meihin molempiin. Tavallaan on haikeaa lähteä ja jättää kaikki tämä vapaus ja helppous mutta toisaalta koti-ikävä painoi meitä molempia. Viimeinen ilta ja viimeiset koktailit.
Keskiviikko 25.5.12 kohti kotia
Myöhäinen herätys ja Pho:ta nauttimaan... no Pertti otti muuta, mutta kuitenkin. Loput tuliaiset Banh Tanh marketista, pakkaaminen ja joutenoloa ohjelmassa. Otimme ns. iisisti koko päivän ja pyrimme nauttimaan viimeisistä tunneista, joten kerrottavaa ei juuri jäänyt. Olimme varanneet hotellin iltaan asti joten kiirettäkään ei syntynyt missään vaiheessa.
32 astetta ja poutaa
Banh Tanh Market
Ilta yhdeltätoista lentokentälle... hyvästi Vietnam, emme ikinä unohda sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti