Le Mat - Snake Village

Jo muinaiset roomalaiset... tai siis kauan sitten, Hanoin kaupungissa, kuten kaikissa muissakin kaupungeissa aikanaan, oli ongelmia tuhoeläinten kanssa. Mutta siinä missä eurooppalaisissa kaupungissa vilisti rotat levittämässä tauteja, oli Hanoilaisilla ongelma myrkyllisistä käärmeistä, kobrista tarkalleen ottaen. Ja kuten muidenkin tuhoeläinten kanssa myös näiden poistamiseen erikoistui joukko ihmisiä. N. 8 km päässä Hanoin keskustasta löytyy Le Matin kylä. Kylän asukkaat erikoistuivat kauan sitten metsästämään käärmeitä ja heidät kutsuttiinkin hätiin aina käärmeiden ilmestyessä. Metsästyksen oheistuotteena he myös erikoistuivat tekemään matelijoista ruokaa, jota ei tuolloin ollut liikaa kenelläkään.

Käärmeet ovat jo kauan sitten kadonneet Hanoista ja Le Matin kylä on nykyään osa Hanoin metropolia, mutta käärmeenmetsästys ja ennen kaikkea ruoanvalmistustaidot säilyvät. Tänä päivänä Le Matin käärmekylästä löytyy useita ravintoloita jotka ovat erikoistuneet ruoan valmistamiseen käärmeen lihasta. He myös ylläpitävät traditionaalista tapaa käärmeen teurastukseen ja tiettyjen osien seremonialliseen nauttimiseen. Käärmeen syöminen tuo paikallisten mukaan kaikkea hyvää pitkästä elämästä maskuliinisen energian turbobuustiin.

Päätimme kokeilla onko taruilla totuuspohjaa.

Perjantai 13.4.2012

Onneksi täällä Vietnamissa epäonnen luvut eivät käy yhteen eurooppalaiseen malliin ja perjantai 13. päivä oli kuten muutkin päivät.

Aamu aloitettiin hotellin poikkeuksellisen herkullisella aamiaisella (huomioi ironinen sävy). Koska illalla olisi lähtö Sa Paan yöjunalla niin aamupäivä vietettiin kivasti pakatessa (ironinen sävy jatkuu).

Pertin aloitteesta ja hänen pitkällisen selvitystyön perusteella päätimme lähteä Hanoin esikaupunkiin Le Matiin syömään kärmestä. Suht pikaisen taksimatkan jälkeen saavuimme pieneen kylään ja ravintolan portille, joka ei kyllä ulkoa päin näyttänyt miltään. Toiseen kerrokseen kavuttuamme tämä ensivaikutelma todistettiin vääräksi: puut, kukat ja koreat linnut häkeissään koristivat tätä klassisesti ja elegantisti kalustettua terassiravintolaa jonka kabineteista kantautui miesjoukkojen puheensorina (riisiviina + miehuuslääkkeet = miesvoittoinen asiakaskunta).

Meidät ohjattiin terassin sivuun ja kahden hengen pöytään. Tarjoilia osasi yhden sanan englantia ja kysyikin meiltä taidokkaasti: "Snake?". Tähän me totesimme nyökäten, että yes yes. Hetken kuluttua nuori kundi (ilmeisesti käärmeiden hoitaja) tuli Omo-ämpärin (siis se pesuainemerkki) ja kangassäkin kanssa paikalle ja taikoi säkistä esiin hurjannäköisen kobran.

Omo-ämpäri ja pussista otettu kärmes

paikan neuvokkaat käärmemiehet ja The Cobra

Seuraavaksi olikin vuorossa hintaneuvottelu ja sopivaan summaan päästyämme (hinta täkäläisittäin oli paljon, n. 60 €) kobra teurastettiin silmiemme edessä. Tämä rituaalimeno hoidettiin perinteikkäästi, ja vaikka tätä osasimme odottaa niin järkytyimme tapahtumasti silti. Tässä vaiheessa voidaankin mainita, että kyseiset kobrat ovat tarhattuja käärmeitä ja ravintola kasvattaa siis omat käärmeensä.. En tiedä voiko tästä antaa luomumerkintää, mutta ainakaan niitä ei esim. metsästetä sukupuuttoon.

Käärmeen veri valutettiin lasiin ja sekoitettiin riisiviinan kanssa, ja sama tehtiin sen sapelle. Sydän annettiin myös meidän nautittavaksi, ja jatkoi pamppailua lautasellamme. Kivi-sakset-paperi-kisailua ei tarvittu, koska molemmat saivat omat lasit riisijuomaa. Pertti miehenä uhrautui juomaan sydämen, toisihan se hänelle uusia, maskuliinisia voimia. Käärme laitettiin Omo-ämpäriin ja vietiin keittiöön valmistettavaksi.

Juomat ja dippikastikkeet

Viinat nautittuamme ja pienen odottelun jälkeen saimmekin eteemme ruoat: käärmekeitto, käärmekevätkääryleet, wokattua käärmettä, grillattua käärmettä, käärmettä käärittynä vietnamilaiseen lehteen (nimi tuntematon), uppopaistettua käärmeen nahkaa, ja jotain epämääräistä, epäilemättä käärmeestä valmistettua, raksuvaa juttua. 

spring rolls, wokki- ja grillisneikki

jotain raksuvaa

popcorn

lehtirullat

 Niinkuin keitot yleisesti ottaen Vietnamissa, käärmekeitto oli aika mauton. Kevätkääryleet, wokkikäärme ja grillattu käärme olivat erittäin herkullisia. Käärmeen nahka maistui taas ihan popcornille. Käärmeettä nimettömässä lehdessä oli myös hyvää, mutta sisälsi luita (pieniä, kuin kalanruotoja) ja siksi oli ainakin Mariasta hieman epämielyttävää. Raksuva juttu taas oli aika mitäänsanomatonta.

Kaiken kaikkiaan yksi parhaimmista aterioista koko matkalla, alkurituaalista huolimatta. Koska jätimme riisin väliin niin koko käärmeen syöminen ei ollut mahdoton tehtävä, eikä siitä siis mennyt mitään hukkaan. Joku voisi argumentoida ateriamme eettisyydestä, mutta tässä maassa käärmeen (niin kuin koirankaan) syömisessä ei ole mitään erikoista. Saahan torilta ostettua vaikka elävän kanan kotona teurastettavaksi (tätäkin on meille yritetty tarjota). Kobran syöminen ei tosin missään nimessä ole arkipäiväistä jo pelkästään hintansa puolesta, ja se tehdäänkin vain erikoistapauksissa. Me olemme kuitenkin kokemusta rikkaampia ja siitä tyytyväisiä.

Iloinen ruokailija