Pieni, tunnin pyrähdys lentokoneella Saigonista ja saavuimme aurinkoiselle Phu Quocin saarelle. Saari tunnetaan vuoristaan, tiheästä metsästä, kalakastikkeestaan ja maan parhaasta kala/äyriäis-tarjonnastaan. Saarella on 80 000 ihmistä ja Duong Dong, jonne koneemme laskeutui, on sen suurin kaupunki (oikeasti tosi minikaupunki, muutama katu, that's it). Saigon Phu Quoc Resort jonne teimme varauksen oli meitä vastassa lentokentällä ja muutaman kilometrin matka joutui ilmastoidussa autossa. Hotelliin pikainen check-in ja lähdimme heti rannalle!
Maanantai 12.3- Tiistai 13.3.2012
Tässä kohtaa matkaamme tarttui mukaan biitsi-ruoka-muutama olut-nukkumaan-meininki emmekä todellakaan stressanneet juuri muusta (lukuunottamatta kamera- episodia). Maanantai-iltana ravintolaamme, jossa olimme juuri nauttineet kokonaisen grillatun red snapper-lajin edustajan, paukkasi kolme Yhdysvaltojen kansalaista jotka yhdessä paikan tarjoilijan kanssa saivat aikaan pienet disko-kinkerit. Pöytiä vedettiin syrjempään tanssilattian tieltä kun kolme amerikkalaismimmiä jamitteli (huom! 90-luvun eurodiskon tahtiin) ja seuraan liittyi vielä ryhmä hippi-ruotsalaisia. Tässä kohtaa totesimme, että olimme liian jäykkiä suomalaisia liittymään mukaan ryhmään (ja ehkä muutaman vuoden liian vanhoja) joten luovutimme ja palasimme kadun yli resorttiimme. Fiilis oli kyllä nolo sillä tämä oli eniten actionia mitä olimme nähneet koko reissun aikana..
Tiistai-iltana rantalöhöilyn jälkeen kävelimme puoli kilometriä Duong Dongin keskustaan ihmettelemään Night Marketin tarjontaa. Siellä illalliseksi nautimme chilillä maustettua ja grillattua mustekalaa, grillattuja jättikatkarapuja, paria erilaista grillattua kampasimpukkaa ja paikallisia kasviksia. Saimme itse valita merenelävät toriravintolan lajitelmista mikä oli jännää. Vielä jäi maistamatta merisiili, merimakkara, jokin elokuvien alienilta näyttänyt rapu ja muita käsittämättömän näköisiä merieliöitä.. Tänne tulemme varmasti uudestaan. Aikamoisen hyvää ja hintaakin kertyi tiukat 10 euroa juomien kanssa. Seuraavassa muutama fiiliskuva!
Näiden kuvien jälkeen lähtee terkut sinne Suomeen Sam Starkille, joka oli niin ystävällinen että lainasi meille linssiään. Kuvanlaatu on aivan mahtava, iso kiitos tästä!
Lisää Phu Quoc-tunnelmia luvassa myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti