Paratiisisaari Phu Quoc

Nyt kun Phu Quoc on nähty ja koettu, pitäisi varmaan hiukan kirjoittaa fiiliksiä... Ennen kuin lähdimme matkalle meille suositeltiin erityisesti juuri Phu Quocin saarta. Suositusten pääsisältönä oli televisiostakin tuttu: menkää nyt ennen kuin paikka menee pilalle.

Jos meidän pitäisi kuvata itseämme matkaajina emme voisi ihan vakavalla naamalla kutsua itseämme reppumatkailijoiksi, mutta toisaalta emme kyllä sovi sampsonite turistien laumaankaan. Tahdomme kohteeseen tietyt perusasiat kuten ilmastoinnin huoneeseen ja hiukan yhteistä kieltä, mutta samaan aikaan kartamme kaukaa kaikki ne paikat mistä voi ostaa Karjala-olutta ja ruisleipää hotellin omasta kaupasta.

Nämä tarpeet huomioon ottaen, Phu Quoc osuu juuri sopivasti meille. Phu Quocin saari majailee n.15km Kambodzan rannikolta Thaimaan lahdella. Saaren länsirantaa dominoi 20km pitkä palmuilla katettu hiekkaranta josta n.5 ensimmäistä kilometriä on resorttien rantoja ja loput täysin (täysin on tässä kohdassa melkoisen suhteellinen käsite, kuten varmasti videoista näitte) autiota. Saarelta löytyy rantaa, merta, viidakkoa, pieni "vuori" ja järvi, jossa tietysti vesiputous, kuten asiaan kuuluu, joten paikkaa voisi sanalla sanoen kuvata kirjoista tutulla lauseella paratiisisaari. Ihmiset alkavat täällä pikkuhiljaa ymmärtää että turistilta voi pyytää enemmän kun paikalliselta mutta kaikessa on vielä positiivinen meininki. Palvelut kuten ravintolat eivät ole varta vasten turistien tarpeisiin kyhättyjä, vaan niissä tuntuu omistajien aito into. Esimerkkinä tästä oli meidän suosikiksi muodostunut Red River ravintola. Paikassa töissä oleva mukava nuori mies (saattoi olla omistajan poikakin, ei tullut kysyttyä) oli päättänyt että haluaa tarjota asiakkailleen Cocktaileja. Hän oli opiskellut juomia internetin ihmemaasta ja esitteli meille innoissaan juomavalikoimaansa, kertoen mitä kaikkea jo osasi. Myönnettäköön että. mm. Mojitossa oli vielä melkoisesti harjoiteltavaa mutta suunta oli oikea. Lisäsimme listaan Bombay GT:n (hassua että se puuttui).

Turismin kasvu näkyy jo hotellien, ravintoloiden ja kuppiloiden kasvavassa määrässä. Uusia resortteja rakennetaan ja meininki muuttuu, mutta vielä ei kuitenkaan myytäviä tuotteita tyrkytetä eikä sisäänheittäjät piinaa ohi kulkijaa, vaikkakin tämän esiaste elikkäs "hello sir" kuuluu useinkin. Tunnelma on siis kaikin puolin lämmin vaikkakin täällä tietää olevansa lomasaarella.

Tämä kaikki siis tällä hetkellä... vielä...

Tällä hetkellä saarelle rakennetaan uutta lentokenttää tulevien turistien tarpeisiin, jolloin tänne tullaan tekemään suoria lentoja aasian pääkentiltä. Turistien, ja ennen kaikkea Sampsonite-turistien määrä tulee siis varmasti kasvamaan vahvasti ihan lähivuosina ja tulevaisuudessa häämöttää yhtäläisyydet esimerkiksi Thaimaan suosituimpien kohteiden kanssa ja ikävä kyllä siinä negatiivisessa muodossa. Sanottakoon nyt siis kaikille lukijoille sama ohje kun meillekin annettiin: tulkaa nyt ja pian, ennen kuin paikka menee pilalle...