Haat tuli vietettya ja sunnuntaikin meni ohi kuin huomaamatta. Ei muuta kuin jannittamaan seuraavaaa koitosta, sita haamatkaa. Maanantain vietimme lahinna pakkaillessa ja ostellessa pakollisia tarvikkeita reissua varten... ja kylla uudet kengat ovat pakollisia tarpeita. Sehan vain riippuu kenelta kysyy. Vielakaan ei oikein uni maistunut joten jannityksesta johtunutta unen puutetta oli nyt sitten kertynyt pitkalti toista viikkoa. Josko sitten Vietnamissa saisi nukkua...
Tiistai 6.3.12 klo 14:00
Sen kerran kun kentalle tulee todella hyvissa ajoin, on toiminta sujuvaa ja mutkatonta. Paasimmekin melkein suoraan terminaalin puolelle ja nauttimaan Helsinki-Vantaan kohtuuhintaisista virvokkeista lentokoneiden nousukiitoa ihaillen. Ruokaa ei onneksi tarvittu kun suunnitelma oli etta syodaan lounas ennen kentalle menoa ja vasta sitten Pariisissa illallinen. Onhan Ranska kuitenkin ruokakulttuurin kehto, joten kylla sielta pitaisi maittavat evaat saadaa. Toki myos tarvitsimme tekemista viiden tunnin vaihtovalille.
Lahtolupa annettu ja Finnairin karjankuljetu... lentokone nousi kohti taivaita pitaen ainakin allekirjoittaneen polvet tiukasti kiinni edessa olevan penkin selkanojassa. Lennon aikana tarjottiin Currykananuudelipastaherkkua, joka talla kertaa ei ollut ihan mahdottoman pahaa. GT jouduttiin toki maksamaan itse mutta paatimme varmuuden vuoksi varautua kiniinilla tulevaa malariaa varten. Onhan meilla toki oikein laakityskin mutta eikos se vanha sanonta sano ettei vara venhetta kaada...
Charles DeGaullen lentokentta ei odotetusti tuottanut pettymysta. Laskeuduimme tietenkin kuusirakennuksisen 2-terminaalin kauimpaan nurkkaan, josta on pitka matka ihan mihin tahansa. Hassua sinansa ettei koko kentalla ole mitaan karttaa mista nakisi listan kentan palveluista, eika kysymys ollut siita ettemme vain loytaneet sita vaan nain meille kertoi turisti-infon neiti. Han kuitenkin osasi opastaa etta kahvila/baari loytyy kentan toisesta paasta meidan lahtoportin suhteen ja etta jos menemme turvatarkastuksen lapi, ei paluuta ole. No josko me viella toiset GT:t baarissa ja sitten lahtoaulaan josta pitaisi loytya libanonilainen ravintola. GT:t maistuivat oikein kivasti, vaikkakin nain suomalaiseen makuun 70/30 miksaus siihen vahvempaan suuntaan on vahan tiukka. Baarissa myos tarjottiin oikein mehevan nakoisia pihveja, jotka kuitenkin jatimme valiin tuon mainitun Libanonilaisen herkuttelun tielta.
Ne teista rakkaat lukijat jotka tuntevat minut paremmin saattavat tietaa etta Ranska ei ole koskaan ollut suurin suosikeistani, eika asiaa ole ainakaan helpottanut taman Pariisin lentokentan aiemmat kokemukset...
Turvatarkastuksen takaa loytyi varsin upea uusi lahtoaula joka oli varustettu kaikilla kalleimmilla putiikeilla. Ostaisiko Cartierin kellon vai kenties Luis Vuittonin laukun, kas siina pulma... No ensin nyt kuitenkin se ruoka... Niin siis sita ei ole. Mainostettu Food Court oli pienilla kiska tyyppisilla luukuilla varustettu tila jossa oli macdonaldsista tutut puupenkit ja lisaksi kiskat oli kiinni. Lukuunottamatta toki yhta kiskaa jossa siivooja annosteli pahvilautaselle 7 euron kauhallisen tikka-masalaa ja 2 euron riisit vierelle. Koko komeus sitten mikroon ja ai etta. Otimme rinnalle viela vakuumiin pakattua Humusta ja Libanonilaista leipaa. Kuohuvat vaihdoimme varmuuden vuoksi olueen... Charles se ei vaan koskaan peta meikalaisen odotuksia, usein jopa yllattaa ;) Paluumatkalla on onneksi vaihto Frankfurtissa joka on jos ei nyt hyva kentta niin ainakin sielta saa ruokaa.
No eipa anneta pikkuseikkojen masentaa. Aika kului kentalla lopulta ihan kivasti ja lentokoneeseen paastyamme totesimme iloisesti etta kone oli varsin uusi ja varustettu kivoilla jokamatkustajan leffasarjapeliuutisnaytoilla josta olisi viihdetta varmasti ainakin siksi aikaa kunnes uni painaisi silmat kiinni. Nain tosiaan kavikin, vaikka viela viimeisilla voimillaan Ranskalainen mikro-tikkamasala aiheutti molemmille ensimmaiset vatsanpurut...
Keskiviikko 7.3.12 klo 17:05
No juu. Selvittiin hengissa perille ja huumorikin kesti kivasti. 17 tunnin lentomatka oli kutakuinkin mita osasimme odottaa ja vaikka lempipatonkimaani aina yrittaa meita kiusata niin eipa onnistu. Ei tallakaan kertaa. 7 viikkoa lomaa odottaa... Nyt kun viela matkalaukut tulisi perille :D
Yllättäen viiden tunnin vaihto ei ilmeisesti riittänyt ripeäotteisuudestaan ja tarkkuudestaan tunnetulle CDG:n kenttähenkilökunnalle.. 50-50 on siis nykyään 100% :) Taisin vielä autossa kehua CDG:n tarjoilupuolta, se ei pettänyt taaskaan! No, ehkä se siitä.. :) Muistakaa shopata "välttämättömyydet" välittömästi! :)
VastaaPoistaCDG tuo ihanuuksien ihanuus... toimii, on kauheen kiva paikka ja ne mölöttää patonkikieltä. EIKU!!! :D
VastaaPoista